Muutaman viime vuoden aikana olen herännyt ajatukseen hevosen elämän mielekkyydestä? Onko hevosen elämän tarkoitus palvella ihmistä, halutti sitä tai ei? Vaikka Millihaassa on mukavia, kilttejä hevosia, huomasin, että jokainen niistä kertoi omalla tavallaan, että asiat eivät ole nyt ok. Hevoset elävät laumassa isossa tarhassa, ulkoilevat puolet vuorokaudesta, loimitetaan, juotetaan, syötetään neljän tunnin välein, kengitetään, raspataan ja hierotaan säännöllisesti. Silti en ymmärtänyt pitää hevosistani huolta niin, etteivät ne kuormitu henkisesti. Millihaassa ratsastustunteja oli vain muutamana päivänä viikossa ja silloinkin vain yksi tunti, joskus harvoin kaksi, eivätkä ne tunnit olleet hevoselle fyysisesti raskaita.

Hevoset alkoivat kuitenkin ilmoittaa eri tavoin, että näin ei voi enää jatkua, enkä pystynyt ummistamaan silmiäni siltä mitä huomasin. Tai ehkä ne vaistosivat minusta jonkinlaisen muutoksen ja reagoivat siihen.

Lopetin Millihaan ratsastustoiminnan kolmeksi kuukaudeksi viime talvena, mikä oli yrittäjälle rahallisesti iso juttu, mutta oli pakko ottaa aikaa toiminnan ideologiselle muutokselle ja herkistää hevoset taas ihmiseen ja ihmisen kanssa toimiseen uudella tavalla. Hain keskusteluapua työnohjauksen merkeissä, kuulostelin itseäni miettien minkälaista toimintaa minä haluan tarjota niin, että myös hevoset haluavat olla siinä mukana. Haluan myös nähdä hevosten tykkäävän tekemisestä. Ja päätin, että koskaan en halua nähdä hevosissani sellaista mitä näin viime syksynä. Suorittamista laput silmillä.

Puuhastelin itse kaikenlaista talven aikana, tehtiin hevosten kanssa lähinnä sitä mitä ne halusivat, tarkoituksena oli herkistää niitä uudelleen työntekoon ja haluamaan tulla ihmisen luo. Opiskelin laidasta laitaan erilaisia asioita irtotyöskentelystä Noitakouluun, kyllä, luit oikein .

Talven aikana saatiin hevosten painot normaaleiksi viime kesän laidunkiloista, vaikka perinteistä liikutusta ei juurikaan ollut. Uusi kesä laitumineen tosin on nurkan takana, joten tuo homma ei loppune. Hieronnassa kenelläkään ei ollut jumeja, pientä kireyttä takakorkeissa lanteissa tosin. Hieronta nyt maaliskuussa oli lähinnä hyvää mieltä tuottavaa, kun taas viime kerralla joulukuussa tilanne oli aivan toinen.

Lopputulemaksi tuli Hetket hevosen kanssa. Opetellaan hevosmiestaitoja, arkikäytöstä, maastakäsittelyä ja kaikkea mitä tehdään hevosen kanssa jalat maassa. Ratsastustuntitoiminnan aikana ehti harvoin perusteellisesti opettaa hevosen käsittelyä, mikä on mielestäni tärkeä asia hevosen kanssa toimiessa. Nyt lähtökohtana on turvallinen hevonen, jonka kanssa on mukava harrastaa. Tähän on nyt aikaa jokaisella kerralla. Enää ei tarvitse sanoa, että "kyllä tämä mun kanssa toimi" vaan hevonen toimii kaikkien kanssa, kun on aikaa opetella.

Toiminnan käynnistyttyä nyt huhtikuussa, ollaan ratsastettu jokaisella kerralla, käyty maastossakin, mutta ratsastusaika on lyhyempi. Parasta on nähdä, miten hevonen lähtee mielellään hakijan mukaan ja jopa hörähtää sitä kutsuttaessa Jotain on siis talven aikana tehty oikein!

Millihaassa kuunnellaan hevosta, sen mielipidettä ja toiveita mutta se ei tarkoita sitä, että täällä eletään kuin pellossa. Hevosen pitää toimia turvallisesti ihmisen kanssa, sen pitää seistä hiljaa, sen pitää kävellä rauhallisesti ja tähän kaikkeen saa meillä opetusta. Eli "asialliset hommat hoidetaan ja muuten eletään kuin Ellun kanat".

Kiitos, kun jaksoit lukea.