Olin jo pitkään halunnut osallistua Kari Vepsän hevostaitokurssille. Aiemmin olen ollut Kiimingissä katsomassa Karin klinikkaa, jossa käsitellään (ongelma)hevosia pyöröaitauksessa ja lastaustilanteessa. Viime syksynä Ruukin maaseutuopisto järjesti kahden päivän kurssin, jossa pääsin itsekin hevosen kanssa Karin oppeja kokeilemaan. 26-vuotiaan Masa -hevosen sain lainaksi opistolta. Masalla oli aikaisemminkin tehty näitä harjoituksia ja hän toimikin hienosti, mutta ilmaiseksi ei antanut mitään. Kari Vepsän hevosiin liittyvä karisma oli käsinkosketeltava: kun hän tuli melkein kädestä pitäen ohjaamaan työskentelyäni ja kääntyi lähteäkseen pois, Masa olisi lähtenyt mukaan, vaikka Kari puhui pelkästään minulle eikä kiinnittänyt hevoseen mitään huomiota.

Kurssin alussa Kari Vepsä työskenteli hevosen kanssa pyöröaitauksessa samalla luennoiden hevosen luonteesta ja käyttäytymisestä sekä opettaen tunnistamaan rennon hevosen. Rentona olevan hevosen korva on kääntynyt "kouluttajaa" kohti, sen pää on alhaalla, se maiskuttelee ja pärisee. Uskomattoman nopeasti aitauksen hevonen rentoutui ja lähti seuraamaan kouluttajaa. Sen jälkeen opittiin ne neljä harjoitusta, jotka tehtäisiin "omilla" hevosilla ja tästä lähdettiin itse tekemään. Saimme lainata naruriimua ja pitkää, painavaa koulutusnarua koululta.

Ensimmäinen työkalu oli peruutus. Seisoin hevosen edessä parin metrin päässä. Heilutin narua edestakaisin oikealle ja vasemmalle kiihtyvällä vauhdilla niin kauan kun hevonen alkoi peruuttaa. Tarkoituksena oli, että aina kun naru heilui, hevonen peruutti. Sen jälkeen heti naru alas ja hevoselle kehut. Joskus narua pitikin heiluttaa aivan "olan takaa" ennenkuin mitään tapahtui mutta aina aloitettiin mahdollisimman pienellä liikkeellä.

Toinen työkalu oli luoksetulo. Se tapahtui yksinkertaisesti narusta vetämällä. Ja taas kehut ja rapsutukset päälle. Tämän jälkeen taas peruutus pois ihmisen tilasta.

Oman tilan haltuunottaminen on olennaista oman turvallisuuden kannalta. Tällöin hevonen ei litistä seinään tai kävele yli missään tilanteessa. Hevosen pitää myös tottua kaikenlaisiin ääniin ja siihen, että ihminen joskus - kun on sellainen päivä - heiluttaa käsiään yhtäkkiä, eikä siinä ole sen kummempaa. Erilaisiin asioihin siedättäminen on kannattavaa, muovipusseihin, erilaisiin alustoihin, ääniin... mikä tahansa asia kannattaa tutustua yhdessä hevosen kanssa - kehuja ja rapsutuksia unohtamatta! 

Kolmanneksi harjoiteltiin kävelemistä. Kun pysähdyin, hevosenkin piti pysähtyä. Jos näin ei käynyt, hevonen piti laittaa peruuttamaan. Kävelin hevosen mitan päässä hevosesta -omassa tilassani- ja kun pysähdyin jalkaa polkaisemalla ja kääntymällä hevosta kohti, hevonenkin pysähtyi.

Jos haluat, että hevonen kävelee vierelläsi, kanna riimunnaura kuin kantaisit tarjotinta.

Neljänneksi hevosen piti väistää takaosallaan kun ylitin sivulta etujalkojen "nollalinjan". Edelleen, jos näin ei käynyt, hevonen piti laittaa peruuttamaan. Eteenpäin hevonen ei saanut astua, vain takajalat väistivät minua. Tämän piti tapahtua molempiin suuntiin.

Kurssilla oli mukana myös huonosti traileriin menevä hevonen, jonka kanssa Kari Vepsä työskenteli. Lastaustilanteessa ainoa rauhallinen paikka oli lastaussilta sekä tietenkin itse traileri, jossa sai kaikkea hyvää syödäkseen. Kaikkialla muualla joutuu töihin, liikkeelle, juoksemaan, pyörimään ympyrää.... lastaussillan eteen ei saa pysähtyä, pysähtyminen on hevoselle palkkio. Lopuksi hevonen menikin traileriin lähettämällä eli Kari Vepsä seisoi lastaussillan vieressä ja antoi kädellään merkin traileriin päin, jolloin hevonen meni sisään. Tätä koetin kotona ja toimii hyvin.

Olin jo aikaisemminkin harjoitellut näitä työkaluja omilla hevosillani sen Kiimingin klinikan jälkeen mutta "kädestäpitäen"-ohjaus antoi enemmän luottamusta omiin taitoihin sekä se, että aivan outo hevonen toimi kanssani hienosti. Lisäksi maalaisjärjen käyttö ja hevosen luonnon/käytöksen ymmärtäminen antavat hienon pohjan yhteiselle olemiselle ja harrastamiselle. Hevonen on hieno eläin! 

Kahden päivän aikana tuli paljon kertausta asioista ja meitä olikin aikamoinen joukko kuuntelemassa. Vieruskavereitten kanssa tuli mielenkiintoisia keskusteluja ja Ruukin maaseutuopistoon oli mukava tutustua. Opiskelijat olivat ystävällisiä ja auttoivat mielellään, terveiset Sannille - oli kiva nähdä!